Minun rahat - sinun rahat - meidän rahat

Oma vai yhteinen talous parisuhteessa? Tähän ei varmasti ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Olen nähnyt molempien mallien toimivan tai epäonnistuvan, riippuen luonteista, arvoista ja rahankäyttötapojen eroista.

Meillä on ollut paremman puoliskoni kanssa aina erillistaloudet. Palkat menevät omille tileille, säästöt ovat omia ja minä lisäksi sijoitan, mieheni ei (vielä). Harvinaisempaa muuten, että se menee näin päin, mutta olen aina ollut kiinnostuneempi taloudesta kuin puolisoni, hänelle on riittänyt, että rahaa on sen verran, että sitä riittää käytettäväksi, eikä tarvitse murehtia, mutta minulle omaisuuden kerryttäminen on jo itsessään vähän niin kuin harrastus. Isältäni peritty sellainen.

Voin rehellisesti sanoa, ettei meillä ole koskaan riidelty rahasta. Tunnen itseni todella onnekkaaksi ja etuoikeutetuksi, kun sellaista tilannetta ei ole tullut, että olisimme olleet todella tiukilla rahan suhteen. Olemme olleet yhdessä 14 vuotta, joista virallisesti 13 vuotta on asuttu samassa taloudessa. Mieheni oli jo työelämässä tavattuamme ja on aina tienannut enemmän. Sen minkä olen häntä tulonkehityksessä kirinyt, on aina mokoma mennyt karkuun :) Olin ensimmäiset reilu neljä vuotta päätoiminen opiskelija, mutta olen aina tehnyt töitä opiskelun ohessa, vähintään loma-aikoina. (Voitte muuten kuvitella, miten hyvältä tuntui ensimmäinen palkallinen loma vakituisessa työpaikassa..) Työnteko ja kustannusten jakaminen puolison kanssa on mahdollistanut ns. paremman elintason kuin ihan normiopiskelijalla. Toki se on myös vaatinut veronsa, kuten sen vähemmän vapaa-ajan. Nykyään arvotan vapaa-ajan korkeammalle, tuskin kukaan on vanhana harmitellut, että voi kun olisin tehnyt enemmän töitä ja tehnyt vähemmän kivoja juttuja vapaa-ajalla!

Siinä vaiheessa, kun otimme ensimmäisen yhteisen asuntolainan kymmenisen vuotta sitten, perustimme kotitaloustilin, jonne siirrämme kuukausittain sovitun summan, mikä menee asumis- ja ruokakuluihin. Sieltä maksetaan myös mm. vakuutukset ja pidetään puskuria, jos kotiin tarvitsee tehdä hankintoja. Ja ollaan näillä rahoilla myös tehty lomareissuja tai käyty ulkona syömässä. Tämä on ollut todella toimiva systeemi, suosittelen lämpimästi!

Saan vielä kaksi normaalia palkkaa, ennen kuin tipun äitiysrahalle. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään 400€ pienempiä tuloja kuukaudessa (lapsilisä tulee minun tilille), palkkani vähän vaihtelee, tämä on pienimmän nettotulon mukaan laskettu. Mikäli yllättäviä menoja ei tulisi, niin olen laskenut pärjääväni ihan hyvin. Miehelleni on itsestäänselvyys osallistua isommalla panoksella talouden menoihin, joten tuskin saamme vieläkään riitoja aikaiseksi rahasta :) Tai eihän sitä tiedä, mitä univelkaiset aivot saavat aikaan.

Hoitovapaalle jäädessä tuloni tippuvat niin dramaattisesti, että ilman miehen tukea ja mahdollista lainan lyhennysvapaan ottamista, ei hoitovapaalle jääminen olisi mitenkään mahdollista. Olemme jo puhuneet, että jäisin sitten vielä joksikin aikaa kotiin (mies ei halua jäädä), mutta tarkempi kesto katsotaan sitten, kun se on ajankohtaista. Itseäni vähän ahdistaa ajatus "miehen siivellä elämisestä", mutta hänen mielestään teen vain työtä kotona, kasvattaen ihmistainta, ja että siitä pitää saada korvaus, ihan kuten muustakin työstä. Tämä ajatusmalli on antanut itselleni mielenrauhaa asiasta. Ihan samalla tavalla tukisin häntä vaikkapa työttömyyden yllättäessä. Kai jokainen normaalissa parisuhteessa elävä haluaa puolisolleen vilpittömästi hyvää?

Vaikka luotan puolisooni kuin kallioon ja uskon meidän menevän yhtä matkaa hamaan hautaan asti, on meillä tehtynä avioehto, myös laina ja talon omistus ovat puoliksi. Minulle on tärkeää säilyttää tietynlainen itsenäisyys talousasioissa, se myös tuo turvallisuuden tunnetta ja voimaannuttaa. Ettei olisi sitten ihan tyhjän päällä, jos jotain todella ikävää sattuu. Niin ja onhan meillä sitten myös henkivakuutukset turvana toisiamme ajatellen.

Miten teillä jaetaan talous, vai jaetaanko? Onko perheen kasvaminen muuttanut olennaisesti tilannetta?


Kommentit

  1. Kiva kirjoitus! Meillä on aina ollut molemmilla omat tilit; ainoastaan yhteisiä kuluja olemme jakaneet (yleensä puoliksi, mutta toisinaan jaettu tulojen mukaisesti). Lapset eivät ole muuttaneet tilannetta. Ja tosiaan, kun on molemmilla omat rahat ei ole tarvinnut asiasta koskaan taistella.

    Minä haluan ehdottomasti olla itsenäinen, enkä voisi kuvitella olevani taloudellisesti toisen armoilla.

    Onnea odotukseen ❤!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Toimiva malli näyttäisi olevan tuo, että molemmilla on ne omat rahat ja säilytetään itsenäisyys parisuhteessakin. Kiitos! <3

      Poista
  2. Me olemme tavanneet 15 vuotta sitten ja asuneet yhdessä nyt 14 vuotta. Alusta lähtien meillä on ollut omat tulot ja tilit ja vain yhteiset menot jaetaan; puoliksi, ei esim. tulojen suhteessa samoin prosenttimäärin. Ei ole ollut mitään syytä muuttaa systeemiä, eikä mekään olla koskaan riidelty rahasta. Lasta tosin ei ole eikä tule, ja ymmärrän hyvin, että esim. hoitovapaa on erittäin hyvä syy siihen, että menoja ei enää jaeta puoliksi, vaan toinen maksaa enemmän.

    Me olemme molemmat aina olleet hyvin pienituloisia ja pienimenoisia. Minunkaan mieheni ei (vielä?) sijoita, vain minä. Naimisissa emme ole, mutta jos joskus menemme, teemme mekin avioehdon. Yhteistä asuntoa puoliksi ostaessa ehdotin/pyysin/muistutin miestäni tekemään testamentin, jotta hänen kuollessa saisin koko asunnon omistuksen itselleni, eikä hänen äitinsä perisi asuntomme puolikasta. (Hän siis teki tuon testamentin ihan omasta halustaan vähän aikaa asunnonoston jälkeen.) Oman testamenttini (jossa pääasiallinen edunsaaja on mieheni) olin tehnyt jo pari vuotta aiemmin. Henkivakuutuksia ei ole, minä en olisi mielenterveyshistoriani vuoksi sellaista varmaan saanutkaan, eikä miehenikään ole kokenut meidän tilanteessa sitä järkeväksi.

    Tänä vuonna vietän älä osta mitään -vuotta, mutta mieheni ei. Tai osallistuu hän siihen nyt siinä mielessä, että yhteisiä ostoksia hänen pitäisi nyt ensin harkita aiempaa tiukemmin, ettei sitten tule mun ostospuolikkaakseni "turhia" tavaroita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä systeemiltä kuulostaa ja pääasia että toimii teillä! :) Tuo testamentin teko on kyllä viisasta, harvemmin ihmiset ajattelevat näin nuorena, että oikeasti jotain voi sattua. Tai edes iäkkääämpänäkään, vierestä kun olen seurannut..

      Poista
  3. Olipa hyvä kirjoitus, kun tätä olen itsekin ajatellut joskus pohdiskelevani blogissani. Meillä on nimittäin ratkaistu eri tavalla: miehen kanssa on yhteinen tili eli yhteinen talous. Sen lisäksi meillä on sitten vino pino ties mitä muita tilejä eri tarkoituksiin, mutta pääasiallinen palkkatilimme (ja pari muuta) on yhteinen. Näin on ollut yli 20 vuotta. Rahasta ei todellakaan tarvitse riidellä, kun on yhtä pihi kuin puoliso =). Emme juuri ostele. Välillä minä olen ollut äitiyslomilla ja hoitovapailla, välillä mies lomautettuna ja sairauspäivärahalla. Kohta minä taas työttömänä. Kun kaikki lähtee samalta tililtä joka tapauksessa, ei tarvitse jaotella, kumpi ansaitsee tai maksaa enemmän. Hankinnat on kuitenkin tehtävä ja laskut maksettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, no sitten varmasti toimii tuokin systeemi, jos puoliso on yhtä pihi :D Meillä ei näin "valitettavasti" ole.. Mutta näinhän se on, että samassa veneessä loppujen lopuksi ollaan, tilanteet vaan muuttuvat.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit